The R&A - Working for Golf
Kentän merkitseminen tavalliseen pelaamiseen
Toimikunnan ohjeet
Siirry osaan
A
(1)
(2)
B
C
(1)
(2)
(3)
(4)
(5)
(6)
(7)
D
E
F
(1)
(2)
G
(1)
(2)
H
I
(1)
(2)
Tutustu tarkemmin

Osa 1
Osa 3
2
Kentän merkitseminen tavalliseen pelaamiseen

Kentän merkitseminen ja tarvittaessa kyseisten merkintöjen vahvistaminen on jatkuva prosessi, josta toimikunta on vastuussa.

Hyvin merkitty kenttä antaa pelaajille mahdollisuuden pelata sääntöjen mukaisesti ja välttää sekaannukset. Esimerkiksi pelaaja ei välttämättä tiedä kuinka toimia, jos lampea (estealuetta) ei ole merkitty tai jos pelaaja ei pysty määrittämään, onko pallo ulkona vai kentällä.

A
Ulkona

Toimikunnan on tärkeää merkitä kentän ulkorajat selkeästi ja ylläpitää merkintöjä niin, että pelaajan lyödessä pallonsa lähelle ulkorajaa, hän voi määrittää, onko hänen pallonsa ulkona vai kentällä.

(1)
Yleiset ohjeet rajojen määrittämiseksi ja merkitsemiseksi

Toimikunta voi merkitä kentän rajat monella eri tavalla. Toimikunta voi asettaa paaluja tai maalata rajaviivoja. Olemassa olevia aitoja tai muureja voidaan käyttää ulkorajojen määrittämiseen samoin kuin muiden kiinteiden rakennelmien kuten teiden tai rakennusten reunoja.

Kentän rajoja määriteltäessä ja merkittäessä tulee toimikunnan ottaa huomioon useita asioita:

Kentän vieressä olevat alueet

  • Yksityisten alueiden ja yleisten teiden ollessa kenttäalueen vieressä, on erittäin suositeltavaa, että toimikunta rajaa nämä alueet kenttäalueen ulkopuolelle. Usein näillä alueilla on muureja tai aitoja, joita voidaan käyttää ulkorajoina. Tällöin ei yleensä ole tarvetta merkitä ulkorajaa laittamalla paaluja näiden rakennelmien viereen. Toimikunta voi kuitenkin halutessaan siirtää ulkorajaa kentän puolelle (esim. paaluilla) suojatakseen paremmin vieressä olevaa aluetta.
  • Kentällä ei ole pakko olla ulkorajoja, mutta on suositeltavaa estää pelaaminen alueilta, jotka eivät ole kentän omistuksessa. Joskus kuitenkin kentän vieressä on suuria alueita, jotka eivät ole kentän omistuksessa ja joista pelaamiselle ei ole mitään estettä. Tällaisissa tapauksissa ei tarvitse laittaa paaluja tai muutoin määritellä ulkorajaa. Tällaisissa tapauksissa ei tarvitse laittaa paaluja tai muutoin määritellä ulkorajaa.
  • Kun jotain rakennelmaa kuten muuria tai aitaa käytetään ulkorajan määrittämiseen, on kyseinen rakennelma kokonaisuudessaan ulkorajan merkkinä, josta ei saa vapautusta.

Paalujen käyttö

  • Ulkorajaa merkitsevien paalujen tulisi olla valkoisia, vaikka muitakin värejä voidaan käyttää.
  • Kentällä voi olla valmiiksi toisen värisiä paaluja tai toimikunnalla voi olla syy käyttää muun värisiä paaluja, jotta ulkoraja erottuisi muista kentällä olevista asioista. Tällaisissa tapauksissa toimikunnan tulee ilmoittaa tästä pelaajille tuloskortissa, klubin ilmoitustaululla, paikallissäännöissä tai jollain muulla tavalla. Toimikunnan tulisi välttää punaisia ja keltaisia paaluja ulkorajan merkitsemiseen, jotta niitä ei sekoiteta estealueen merkintöihin.
  • Paalujen välinen etäisyys voi vaihdella, mutta ihannetilanteessa paalulta näkee seuraavan paalun juureen, jolloin voidaan määritellä, onko pallo ulkona. On tärkeää tarkistaa, että pensaat, puut tai vastaavat eivät ole paalujen tiellä tai estä näkemistä paalulta toiselle. Yleensä paalujen välisen etäisyyden ei pitäisi olla yli 30 askelta, jotta näkyvyys paalulta toiselle olisi hyvä.

Maalattujen viivojen käyttö

  • Ulkorajaa merkitsevien maalattujen viivojen tulisi olla valkoisia, vaikka muutakin väriä voidaan käyttää. Toimikunnan tulisi välttää punaista ja keltaista väriä ulkorajan merkitsemisessä, ettei sitä sekoiteta estealueen merkintöihin.
  • Kun ulkoraja on määritelty maahan maalatulla viivalla, toimikunta voi asettaa paaluja osoittamaan ulkorajan olemassaoloa. Toimikunnan tulee ilmoittaa selkeästi, että maalattu viiva määrittelee ulkorajan ja paalut kertovat vain ulkorajan olemassaolon kyseisellä alueella. Vaikka kyseiset paalut eivät määrittelekään ulkorajaa, ne ovat ulkorajan merkkejä, joista ei saa vapautusta, ellei paikallissäännössä siitä erikseen mainita (ks. Mallipaikallissäännöt A-5).
  • Joskus toimikunta ei halua maalata valkoista viivaa tielle tai muulle päällysteelle. Tällöin huomaamattomin tapa on merkitä ulkoraja pienillä pisteillä maahan. Näin toimittaessa paikallissäännössä tulisi ilmoittaa pelaajille, kuinka ulkoraja on merkitty (ks. Mallipaikallissäännöt A-1).

Ulkorajojen merkitsemisen muut tavat

  • Kun ulkoraja on määritetty muurilla, tien reunalla tai jollain muulla kuin paaluilla, aidalla tai viivoilla, toimikunnan tulee ilmoittaa missä ulkoraja tarkalleen sijaitsee. Esimerkiksi muurin toimiessa ulkorajana, tulee toimikunnan tarkentaa, kulkeeko ulkoraja muurin sisäreunassa vai onko pallo ulkona, kun se on muurin toisella puolella (ks. Mallipaikallissäännöt A-2).
  • Ojaa voidaan käyttää ulkorajan määrittelemiseen siten, että pallo on ulkona, jos se on ojassa tai sen toisella puolella. Paaluja voidaan käyttää kertomaan pelaajalle ulkorajan olemassaolosta. Nämä paalut eivät määrittele ulkorajaa, mutta ovat ulkorajan merkkejä, joista ei saa vapautusta, ellei paikallissäännössä sitä erikseen mainita (ks. Mallipaikallissäännöt A-5).

Muuta huomioitavaa

  • Tietyt alueet kuten huoltoalueet, klubitalot ja harjoittelualueet voidaan merkitä tai määritellä paikallissäännöissä olevan ulkona, vaikka ne olisivat kentän omistamalla alueella (ks. Mallipaikallissäännöt A-1).
  • Säännöt eivät salli millään alueella olevan kaksi eri statusta samaa reikää pelattaessa. Niinpä mitään aluetta ei voi merkitä olevaksi ulkona tietylle lyönnille tai tietystä paikasta esim. tiiauspaikalta lyödyille lyönneille.
  • Säännöt koskevat sitä aluetta, mille pallo pysähtyy lyönnin jälkeen, ei sitä aluetta, minkä se ylittää liikkeessä ollessaan; Toimikunta ei voi laatia paikallissääntöä, jossa kerrotaan pallon oleva ulkona, jos se ylittää tietyn alueen, vaikka se myöhemmin pysähtyisikin kentän alueelle.
(2)
Kentän sisäisten “ulkorajojen” merkinnät

Reiän luonteen säilyttämisen tai viereisillä väylillä pelaavien pelaajien turvallisuuden vuoksi voi toimikunta tehdä kentän sisäisen ”ulkorajan” kahden väylän välille.

Jos sisäinen ulkoraja ei ole yhteydessä muihin kentän ulkorajoihin, on tärkeää merkitä mistä ulkoraja alkaa ja minne se päättyy. On suositeltavaa, että kaksi viimeistä paalua asetetaan vierekkäin siten, että ne osoittavat mihin suuntaan ulkorajan halutaan jatkuvan loputtomiin.

Sisäinen ulkoraja voi olla voimassa yhdelle tai useammalle väylälle. Paikallissäännöllä tulee ilmoittaa ne väylät, missä sisäinen ulkoraja on voimassa ja mikä on paalujen status silloin, kun pelataan väyliä, joilla sisäinen ulkoraja ei ole voimassa (ks. Mallipaikallissäännöt A-4).

B
Tiiausalueet

Toimikunnan tulisi aina pyrkiä asettamaan tiimerkit siten, että pelaajan on mahdollista käyttää koko kahden mailanmitan pituista tiiausaluetta hyväkseen.

Tiiausalueen leveydelle ei ole mitään rajoitusta, mutta hyvä käytäntö on asettaa tiimerkit 5-7 askeleen etäisyydelle toisistaan. Jos tiimerkit asetetaan leveämmälle, niin pelaajan on vaikeampi havaita, onko hänen pallonsa tiiattu tiiausaluelle ja par-3 rei’illä lyöntijäljet tulevat laajemmalle alueelle.

Ohjeet tiimerkkien asetteluun, jotta kenttä on tasoituskelpoinen, löytyvät kussakin maassa käytössä olevasta tasoitusjärjestelmästä.

C
Estealueet

Estealueet ovat alueita, joilta pelaaja voi vapautua yhden lyönnin rangaistuksella paikkaan, joka on estealueen ulkopuolella ja paikka voi olla huomattavasti eri paikassa kuin mihin pallo päätyi. Kuten ”estealueen” määritelmässä todetaan, alueet, jotka sisältävät vettä, kuten järvet, purot, joet tai lammet, ovat estealueita ja ne tulisi merkitä sellaisiksi.

Toimikunta voi merkitä muitakin kentän alueita estealueiksi. Syitä, miksi toimikunta voi haluta merkitä muita kentän osia tai paikkoja estealueeksi voivat olla:

  • Antaa vaihtoehto Säännön 18.1 lyönti ja lyöntimatka -menettelylle silloin, kun on todennäköistä, että pallo lähes aina katoaa alueelle, jonne se päätyy (esim. erittäin tiheän kasvillisuuden alueelle).
  • Antaa vaihtoehto Säännön 19.2 lyönti ja lyöntimatka -menettelylle (pallo pelaamattomassa paikassa) silloin, kun on todennäköistä, että vapautumalla Sääntöjen 19.2b ja 19.2c tarjoamilla vaihtoehdoilla paikasta, jonne pallo pysähtyi, ei saavuteta mitään todellista vapautusta esim. tulivuoriperäinen maa tai aavikko.
(1)
Milloin merkitä estealueeksi alue, joka ei sisällä vettä

Toimikunnan tulee ottaa seuraavat asiat huomioon ennen kuin se päättää merkitä estealueeksi alueen, joka ei sisällä vettä:

  • Se, että vaikean alueen merkitseminen estealueeksi parantaa pelinopeutta, ei tarkoita sitä, että toimikunnan pitäisi tehdä niin. On olemassa tätä vastaan olevia näkökohtia kuten reiän pelaamisen haasteellisuuden säilyttäminen, arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman kunnioittaminen sekä johdonmukaisuuden säilyttäminen koko kentän estealueiden merkinnöissä. Esimerkiksi, jos tiheä ryteikkö sivuaa väylää yhdellä reiällä ja se on merkitty estealueeksi, tulisi toimikunnan harkita samankaltaisten alueiden merkitsemistä estealueeksi myös muilla väylillä.
  • Toimikunnan tulisi huomioida, että pelaaja, joka hävittää pallonsa estealueen ulkopuolelle, saa suuremman rangaistuksen kuin pelaaja, joka hävittää pallonsa estealueelle. Jos estealueen vieressä on pitkää heinää, jonne pallo voi hävitä, kannattaa toimikunnan harkita niiden liittämistä estealueeseen.
  • Toimikunnan tulisi muistaa, että pelaaja, jonka pallo on estealueella, ei pysty käyttämään Sääntöä 19, pallo pelaamattomassa paikassa. Kun pelaaja joutuu vapautuakseen palaamaan paikkaan, mistä pallo leikkasi estealueen rajan sen sijaan, että hän voisi pudottaa pallonsa kahden mailanmitan päähän, voi tällä olla hidastava vaikutus pelinopeuteen.
  • Toimikunnan ei tulisi määritellä hiekka-alueita, jotka normaalisti olisivat bunkkereita, estealueeksi. Voi olla tilanteita, joissa hiekka-alue yhtyy estealueeseen kuten rantahiekka. Näissä tapauksissa estealue ja bunkkeri voivat olla toisissaan kiinni ja osa hiekasta voi olla estealueen puolella.
  • Toimikunnan ei tulisi määritellä kentän viereisiä alueita estealueeksi, jos nämä alueet normaalisti olisivat ulkona.
  • Jos toimikunta harkitsee ulkona olevan alueen merkitsemistä estealueeksi pelinopeuden parantamiseksi, niin vaihtoehtoisesti toimikunta voi päätyä käyttämään paikallissääntöä, jossa lyönti ja lyöntimatka -vapautumiselle annetaan vaihtoehto Mallipaikallissäännössä E-5. Vaikka tämä johtaa siihen, että pelaaja saa kaksi rangaistuslyöntiä, niin se antaa pelaajalle mahdollisuuden vapautua väylälle mikä ei ole vaihtoehto, jos alue on merkitty estealueeksi.
  • Kun estealueita lisätään tai poistetaan, tulisi toimikunnan ottaa huomioon paikallisessa tasoitusjärjestelmässä olevat säännöt sekä suositukset ja vaikuttaako tämä kentän CR- ja Slope -määrittelyihin.
(2)
Kuinka estealueen raja merkitään tai määritellään

Pelaajan vapautuessa estealueelta hänen tarvitsee yleensä tietää kohta, mistä pallo viimeksi leikkasi estealueen rajan ja onko estealue merkitty siltä kohdalta punaiseksi vai keltaiseksi.

  • On suositeltavaa, että toimikunta merkitsee estealueen rajat paaluilla ja/tai maalatulla viivalla siten, että pelaajille ei tule epäselvyyttä rajoista.
  • Kun käytetään maalattuja viivoja estealueen rajan määrittelemiseen ja paaluja osoittamaan estealueen olemassaolo, on toimikunnan mietittävä, laitetaanko paalut maalatun rajan kohdalle vai juuri estealueen ulkopuolelle. Laittamalla paalut hieman maalatun viivan ulkopuolelle varmistetaan, että pelaajalla on mahdollisuus vapautua paalun aiheuttamasta reiästä, jos paalu on kaatunut tai se on otettu pois ja pallo päätyy kyseiseen reikään.
  • Toimikunta voi määritellä estealueen rajan pelkästään sanallisesti, mutta näin tulisi tehdä vain, jos rajan sijainnista ei ole epäselvyyttä. Esimerkiksi, jos on olemassa iso alue laavaa tai aavikkoa, jota käsitellään estealueena ja raja tämän ja halutun pelialueen välissä on hyvin selkeä, voi toimikunta määritellä estealueen rajan olevan siinä, mistä laava-alue tai aavikko alkaa.
(3)
Estealueen rajan määrittäminen

Pelaajan vapautumista varten on tärkeää merkitä estealueen raja selvästi. Toimikunnan tulee harkita seuraavia asioita, kun määritetään millä kohdalla estealueen raja kulkee:

  • Estealueen rajaa määrittävien viivojen ja paalujen tulisi olla mahdollisimman lähellä estealueen luonnollista reunaa, esimerkiksi siinä, missä maa laskee kohti vettä sisältävää painaumaa. Tällöin pelaajan ei tarvitse seistä huomattavasti pallon ylä- tai alapuolella eikä vedessä vapauduttuaan estealueelta. Sekä vasen- että oikeakätiset tulee ottaa huomioon näissä tilanteissa.
  • Kun estealue rajoittuu yleisen pelialueen osaan, jonne pallo voi kadota, voi syntyä tilanne, jolloin pelaaja ei voi tietää tai olla käytännössä varma, että pallo on estealueella ja tällöin pelaaja ei voi vapautua Säännön 17 mukaisesti. Tästä syystä toimikunta voi päättää laajentaa estealuetta sen luonnollisten rajojen ulkopuolelle ja sisällyttää estealueeseen muitakin alueita, joista pallo on vaikea löytää.
  • Toimikunnan tulisi ottaa huomioon, että pelaaja ei ole oikeutettu vapautumaan ilman rangaistusta epänormaalista kenttäolosuhteesta, kun hänen pallonsa on estealueella. Esimerkiksi jos kiinteä haitta, kuten päällystetty tie tai sadettajan kansi, on lähellä aluetta, jonka toimikunta on harkinnut merkittäväksi estealueeksi, voi toimikunta tällöin halutessaan merkitä estealueen siten, että haitta jää kyseisen alueen ulkopuolelle ja pelaaja voi saada siitä vapautuksen.
(4)
Milloin merkitä estealue punaisella ja milloin keltaisella

Suurin osa estealueista tulisi merkitä punaisella, jotta pelaajilla olisi ylimääräinen sivuttaisen vapautumisen vaihtoehto (ks. Sääntö 17.1d(3)). Kuitenkin, jos osa reiän pelaamisen haastetta on päästä estealueen yli, esim. viheriön edessä olevan poikittaisen puron ylitse, ja on hyvin mahdollista, että puron ylitse lyöty pallo voi vieriä takaisin puroon, toimikunta voi päättää merkitsevänsä estealueen keltaiseksi. Näin varmistetaan, että estealueen ylittänyttä palloa, joka vierii takaisin estealueelle, ei voi pudottaa estealueen toiselle puolelle sivuttaista vapautumista käyttämällä.

Kun estealue merkitään keltaiseksi, toimikunnan tulee varmistaa, että pelaajalla on aina mahdollisuus pudottaa pallonsa linjassa taaksepäin Säännön 17.1d(2) mukaisesti tai harkita pudottamisalueen lisäämistä, jotta pelaajalla olisi muukin vaihtoehto kuin lyönti ja lyöntimatka-vapautuminen.

Toimikunnan ei ole pakko merkitä mitään estealuetta keltaiseksi. Toimikunta voi yksinkertaistaakseen merkintöjä merkitä kaikki estealueet punaiseksi, jolloin pelaajilla ei ole sekaantumisen vaaraa mitä vapautumisvaihtoehtoja on käytettävissä.

(5)
Estealueen statuksen muuttuminen punaisen ja keltaisen välillä

Toimikunta voi haluta merkitä osan samasta estealueesta punaiseksi ja osan keltaiseksi. Toimikunnan tulisi määritellä paras kohta esteen statuksen vaihdolle ja varmistaa, että pallon mennessä mistä tahansa keltaiselle estealueelle, pelaajalla on aina mahdollisuus pudottaa pallonsa linjassa taaksepäin Säännön 17.1d(2) mukaisesti.

Tulisi muistaa, että pelaajan vapautumisvaihtoehdot perustuvat siihen, mistä kohdasta pallo viimeksi leikkasi estealueen rajan, eivät siihen, minne pallo pysähtyi.

On suositeltavaa, että estealueen statuksen muuttumiskohdassa punainen ja keltainen paalu sijoitetaan vierekkäin, jotta estealueen statuksen muuttumiskohta on tarkasti selvillä.

Estealueen status voi poiketa pelattaessa eri tiiauspaikoilta

Silloin kun pallon saaminen yli estealueen, esim. lampi par 3-reiällä, on osa reiän pelaamisen haastetta takatiiltä pelattaessa, mutta ei etutiiltä pelattaessa, toimikunta voi päättää merkitä estealueen keltaisilla paaluilla tai viivalla ja määritellä paikallissäännössä estealueen punaiseksi pelattaessa etutiiltä.

Estealueen status voi poiketa pelattaessa eri reikiä

Kun estealue on pelissä useammalla reiällä, toimikunta voi määritellä sen keltaiseksi estealueeksi pelattaessa yhtä reikää ja punaiseksi estealueeksi pelattaessa jotain toista reikää. Tällaisessa tilanteessa estealue tulisi merkitä keltaiseksi ja paikallissäännöillä määritellä sen punaiseksi halutuille rei’ille (ks. Mallipaikallissäännöt B-1).

Estealueen rajan status ei saa vaihtua reiän pelaamisen aikana

Vaikka estealueen status voi olla keltainen pelattaessa yhdeltä tiiauspaikalta ja punainen pelattaessa joltain muulta tiiauspaikalta, estealuetta ei saa määritellä niin, että tietty osa estealueen rajasta on samalle pelaajalle punainen pelattuna yhdestä paikasta ja keltainen toisesta paikasta. Esimerkiksi olisi väärin ja sekaannusta aiheuttavaa määritellä estealueen raja viheriön puolella lampea keltaiseksi pelattaessa palloa väylän puolelta estealuetta, mutta punaiseksi pelattaessa palloa viheriöltä.

(6)
Estealueen määrittäminen kielletyksi pelialueeksi

Toimikunta voi määritellä estealueen kokonaan tai osan siitä kielletyksi pelialueeksi. Ks. Osasta 2G lisätietoja siitä, milloin estealue määritellään kielletyksi pelialueeksi.

(7)
Kenttään rajoittuva vesialue

Kun joku vesialue, kuten joki, järvi tai meri, on kenttäalueen rajalla, on luvallista määrittää se estealueeksi sen sijaan, että merkittäisiin sen olevan ulkona. ”Estealueen” määritelmässä oleva maininta ”kentällä” ei tarkoita kentän omistuksessa olevaa aluetta, vaan se viittaa kaikkiin alueisiin, joita toimikunta ei ole määritellyt olevan ulkona.

  • Kun on mahdollista, että pallo päätyy vesistön toiselle puolelle, mutta toimikunnan on mahdoton määritellä vastakkaista rajaa, toimikunta voi ottaa käyttöön paikallissäännön, jossa todetaan estealueen olevan merkitty vain toiselta puolelta ja sen katsotaan jatkuvan äärettömyyteen. Tällöin kaikki maa-alueet ja vesi määritellyn rajan toisella puolella on estealuetta (ks. Mallipaikallissääntö B-1).
  • Kun estealue päättyy toiselta puolelta kentän ulkorajaan niin, että estealueen raja ja ulkoraja yhtyvät, voi toimikunta ottaa käyttöön paikallissäännön, jossa pelaajan sallitaan vapautua estealueen vastakkaiselle puolelle kuin mistä pallo viimeksi leikkasi estealueen rajan (ks. Mallipaikallissääntö B-2) ja tämän lisäksi paikallissäännön, että kyseistä estealueen rajaa ei tarvitse merkitä (ks. Mallipaikallissääntö B-1).
D
Bunkkerit

Normaalisti bunkkerin reunaa ei tarvitse merkitä, mutta joskus bunkkerin reunoja on vaikea määrittää. Toimikunnan tulisi joko merkitä bunkkerin reuna paaluilla tai maalaamalla viivat tai määritellä reuna sanallisesti paikallissäännöissä (ks. Mallipaikallissääntö C-1).

Haravien sijoittelu

Ei ole olemassa täydellistä vastausta mihin haravat tulisi sijoittaa ja kukin toimikunta voi päättää sijoitetaanko haravat bunkkerin sisä- vai ulkopuolelle.

Voidaan väittää, että todennäköisesti pallo kimpoaa haravasta bunkkeriin tai harava estää palloa menemästä bunkkeriin, kun harava on sijoitettu bunkkerin ulkopuolelle. Voidaan myös väittää, että jos harava on bunkkerissa niin on epätodennäköistä, että pallo kimpoaa bunkkerista ulos.

Kuitenkin käytännössä pelaajat, jotka jättävät haravat bunkkeriin, jättävät ne säännöllisesti bunkkerin reunalle estäen pallon menemisen bunkkerin tasaiselle osalle, jolloin seurauksena on paljon vaikeampi lyönti kuin ilman haravaa. Kun pallo jää haravan päälle tai nojaamaan sitä vasten ja pelaajan täytyy toimia Säännön 15.2 mukaisesti, niin voi olla mahdotonta asettaa pallo samaan paikkaan tai löytää paikka bunkkerista, joka ei ole lähempänä reikää kuin alkuperäinen paikka.

Jos haravat jätetään keskelle bunkkeria, ainoa tapa on heittää ne bunkkeriin, josta aiheutuu jälkiä hiekkaan. Myös jos harava on keskellä isoa bunkkeria, voi olla, että sitä ei joko käytetä tai pelaaja joutuu haravoimaan laajan alueen bunkkerista hakiessaan haravaa hidastaen peliä turhaan.

Siksi kaikki näkökohdat huomioiden ja koska haravien sijoittaminen on toimikunnan päätettävissä, suositellaan, että haravat tulisi jättää bunkkerin ulkopuolelle ja sellaiselle alueelle, jossa ne mahdollisimman vähän vaikuttavat pallon liikkeeseen.

Kuitenkin toimikunta voi päättää, että haravat sijoitetaan bunkkerin sisäpuolelle, jotta kenttähenkilökunnan on helpompaa leikata väyliä ja bunkkerin ympäristöjä.

E
Viheriöt

Viheriön reunaa ei yleensä ole tarvetta merkitä, mutta voi olla tilanteita, joissa viheriön reuna on hankala määritellä, esim. silloin kun viheriön ympäristö on leikattu samaan korkeuteen. Tällöin toimikunta voi haluta maalata pienet pisteet osoittamaan viheriön reunan. Kyseisten pisteiden status tulisi kertoa paikallissäännöissä (ks. Mallipaikallissääntö D-1).

F
Epänormaalit kenttäolosuhteet

Vaikka kiinteitä haittoja ei yleensä tarvitse merkitä mitenkään, on suositeltavaa, että kunnostettavat alueet on selkeästi merkitty toimikunnan toimesta.

(1)
Mitkä alueet tulisi merkitä kunnostettavaksi alueeksi

Yleensä silloin, kun maanpinnan kunto poikkeaa muusta kentästä tai on kohtuutonta edellyttää pelaajan pelaavan tältä alueelta, se tulisi merkitä kunnostettavaksi alueeksi.

Ennen kuin mitään alueita merkitään kunnostettavaksi alueeksi, toimikunnan tulisi tarkastaa koko kenttä ja arvioida minkä tyyppiset alueet poikkeavat kentän sen hetkisestä kunnosta. Alueiden sijainti tulisi myös huomioida ennen kuin niitä merkitään:

  • Alueet, jotka ovat väylämittaan leikatulla alueella tai lähellä sitä, tulisi normaalisti merkitä, jos toimikunnan mielestä alueella oleva vaurio on epänormaali.
    • Jos väylämittaan leikatut alueet ovat yleisesti hyvässä kunnossa, voi olla tarkoituksenmukaista, että yksittäinen paljas alue merkitään kunnostettavaksi alueeksi.
    • Kun olosuhteet ovat sellaiset, että kentällä on paljon paljaita alueita, ei ole järkevää merkitä tai julistaa näitä alueita kunnostettaviksi alueiksi. Tällöin kannattaa merkitä vain ne alueet, joilta pelaajan on vaikeaa lyödä kuten pahasti vaurioituneilta tai halkeilleilta alueilta.
  • Mitä kauempana väylästä alue on, sitä tarpeettomampaa alueen merkitseminen on. Alueet, jotka ovat kaukana väylästä tai paljon ennen pallon alastuloaluetta tulisi merkitä vain, jos vauriot ovat huomattavia.
  • Jos kaksi tai useampi kunnostettavaa aluetta on lähellä toisiaan siten, että pelaaja vapautuessaan yhdeltä alueelta saattaa joutua pudottamaan pallon niin, että toinen alue haittaa, on suositeltavaa merkitä vain yksi kunnostettava alue.
(2)
Kuinka kunnostettavan alueen raja merkitään ja määritellään

On suositeltavaa, että toimikunta merkitsee kunnostettavan alueen maalilla, paaluilla tai muulla selkeällä tavalla niin, että mitään sekaantumisen vaaraa alueen reunan sijainnista ei ole.

  • Kunnostettavan alueen merkitsemiseen käytettävien paalujen tai viivojen väriä ei ole määrätty, mutta yleensä käytetään valkoista tai sinistä väriä. Keltaisia tai punaisia paaluja tai viivoja ei pidä käyttää, ettei kunnostettavaa aluetta sekoiteta estealueeseen. Kunnostettavan alueen merkintätapa tulisi olla kerrottuna paikallissäännöissä.
  • Kunnostettavan alueen ollessa lähellä kiinteää haittaa, hyvä käytäntö on yhdistää nämä kaksi aluetta yhteen, jolloin pelaaja voi vapautua molemmista olosuhteista kerralla. Tämä voidaan toteuttaa maalaamalla raja niin, että kunnostettava alue yhdistetään kiinteään haittaan. Paikallissäännössä tulisi kertoa, että kaikki viivoilla merkityt alueet, jotka liittyvät kiinteään haittaan, ovat samaa epänormaalia kenttäolosuhdetta (ks. Mallipaikallissääntö F-3).
  • Toimikunta voi määritellä kunnostettavan alueen rajan sanallisesti, mutta näin tulisi tehdä vain, jos rajassa ei ole sekaantumisen vaaraa.
    • Esimerkiksi eläinten huomattavat sorkanjäljet toimikunta voi määritellä sanallisesti kunnostettavaksi alueeksi (ks. Mallipaikallissäännöt F-10).
    • Muuten ei ole tarkoituksenmukaista käyttää yleistä ilmoitusta. Esimerkiksi kaikkia työkoneiden renkaiden jälkiä ei kannata paikallissäännössä määritellä kunnostettavaksi alueeksi, koska suurin osa jäljistä on vähäisiä ja niistä ei pidä saada vapautusta. Sen sijaan syvät jäljet tulisi merkitä viivoilla tai paaluilla, ettei tule sekaannusta, koska pelaaja saa vapautua.
G
Kielletyt pelialueet

“Kielletyn pelialueen” määritelmässä sanotaan, että se on osa kenttää, mistä toimikunta on kieltänyt pelaamisen. Kielletty pelialue voi olla joko epänormaalin kenttäolosuhteen tai estealueen sisällä ja se voi käsittää koko alueen tai vain osan siitä.

(1)
Mitä voidaan merkitä kielletyksi pelialueeksi

Toimikunta voi määritellä epänormaalin kenttäolosuhteen tai estealueen osittain tai kokonaan kielletyksi pelialueeksi. Yleisimpiä syitä tällaiseen ovat:

  • Koskemattoman luonnon, eläinten elinympäristön ja ympäristösyistä herkkien alueiden suojeleminen.
  • Nuorille puille, kukkaistutuksille, siirtonurmialueille, uudelleen nurmetetuille alueille tai muille istutuksille aiheutuvien vaurioiden estäminen.
  • Pelaajien suojeleminen vaaratilanteilta.
  • Historiallisesti tai kulttuurillisesti merkittävien alueiden suojeleminen.

Päätettäessä merkitäänkö kielletty pelialue epänormaaliksi kenttäolosuhteeksi vai estealueeksi, toimikunnan tulisi pohtia, millainen alue on ja tulisiko siitä saada vapautus ilman rangaistusta vai rangaistuksella. Esimerkiksi:

  • Jos alue sisältää vesialueen kuten joen, järven tai kosteikon, se tulisi merkitä estealueeksi.
  • Harvinaisia kasveja sisältävä pieni alue lähellä viheriötä voi olla tarkoituksenmukaista merkitä epänormaaliksi kenttäolosuhteeksi.
  • Jos väylää reunustava laaja hiekkadyynialue on ympäristösyistä herkkää aluetta, on liian avokätistä merkitä koko alue epänormaaliksi kenttäolosuhteeksi, joten se tulisi merkitä estealueeksi.

Kun kenttä rajoittuu yksityisomistuksessa olevaan alueeseen (esimerkiksi asuntoihin tai maatilaan), toimikunnan tulisi yleensä merkitä näiden alueiden olevan ulkona. Toimikunnan ei tulisi merkitä kenttään rajoittuvia yksityisomistuksessa olevia alueita estealueeksi ja kielletyksi pelialueeksi, koska tämä pienentää tälle alueelle päätyneen pallon rangaistusta. Jos halutaan, että pelaaja ei seiso kentän ulkopuolella olevalla alueella pelatessaan kentällä olevaa palloa, tämä alue voidaan merkitä kielletyksi pelialueeksi (ks. Mallipaikallissäännöt E-9).

(2)
Kuinka kielletty pelialue merkitään

Toimikunnan tulisi määritellä kielletyn pelialueen raja viivalla tai paaluilla, jotta tiedetään, onko alue epänormaalin kenttäolosuhteen vai estealueen sisällä. Lisäksi viivan tai paalujen (tai paalujen päiden) tulisi myös ilmaista, että alue on kiellettyä pelialuetta.

Mitään tiettyä väriä ei ole määritelty kielletyn pelialueen paalujen tai viivojen väriksi, mutta seuraavia suositellaan:

  • Kielletty pelialue estealueella – punaiset tai keltaiset paalut joissa vihreä yläosa.
  • Kielletty pelialue epänormaalissa kenttäolosuhteessa – valkoiset tai siniset paalut joissa vihreä yläosa.

Ympäristösyistä herkät alueet voivat olla fyysisesti suojattuja estäen pelaajia pääsemästä sinne (esim. aidalla, varoituskylteillä tai vastaavilla). Toimikunta voi asettaa käyttäytymissäännöissä rangaistuksen pelaajalle, joka menee tällaiselle alueelle hakemaan palloa tai menee sinne jostain muusta syystä.

H
Olennaiset rakenteet

Olennaiset rakenteet ovat valmistettuja rakennelmia, joista ei voi vapautua ilman rangaistusta. Esimerkkejä rakennelmista, joita toimikunta voi määritellä olennaisiksi rakenteiksi ovat:

  • Rakennelmat, jotka on suunniteltu osaksi reiän pelaamisen haastetta kuten tiet tai polut, joista pelaajat ovat perinteisesti joutuneet pelaamaan.
  • Portit, joista pääsee rajamuurin tai aidan toiselle puolelle (ks. teoksesta ”Official Guide to the Rules of Golf” kohdasta ”Interpretation” kohta “Boundary Object/2”).
  • Rakennelmat, jotka ovat niin lähellä kentän rajaa tai muuta kentän ominaispiirrettä, josta vapautuminen ilman rangaistusta sallisi pelaajan vapautua paikkaan, jossa samalla vapauduttaisiin ulkorajan tai muun häiriöstä. Esimerkiksi puiden ympärillä olevien myyräsuojien määritteleminen olennaisiksi rakenteiksi varmistaa sen, että pelaaja ei sattumalta saa vapautumista puusta vain koska myyräsuoja haittaa lyöntiä.
  • Rakennelmat kuten muurit tai paalutukset, jotka ovat estealueen sisällä tai keinotekoiset seinät tai reunusteet bunkkereissa. Esimerkiksi kun tällaiset ovat lähellä estealuetta pelaaja, jonka pallo on juuri estealueen ulkopuolella, voisi joutua seisomaan muurin päällä ja saisi vapautua muurista ilman rangaistusta, mutta pelaajan pallon ollessa juuri ja juuri estealueen sisällä vapautumista ilman rangaistusta ei sallita.

Toimikunnan tulisi määritellä olennaiset rakenteet paikallissäännössä (ks. Mallipaikallissääntö F-1).

Kun vain osa haitasta katsotaan olennaiseksi rakenteeksi, tulee tämä osa merkitä selvästi ja merkinnästä ilmoittaa pelaajille. Merkintä voidaan tehdä merkitsemällä tietyn värisillä paaluilla tai maalilla se kohta tai alue, mistä vapautusta ilman rangaistusta ei sallita.

I
Pudottamisalueet
(1)
Milloin tulisi käyttää pudottamisaluetta

Pudottamisalue on erityinen vapautumisalueen muoto, jonka toimikunta voi tehdä. Pelaajan käyttäessä pudottamisaluetta vapautumiseen, pelaajan on pudotettava pallo pudottamisalueelle ja pallon on jäätävä siihen. Toimikunnan tulisi lisätä paikallissääntö siitä, milloin pudottamisaluetta voi käyttää (ks. Mallipaikallissääntö E-1).

Pudottamisalueita tulisi käyttää silloin, kun pelaajalla voi olla käytännön ongelmia käyttää normaaleja sääntöjen mukaisia vapautusvaihtoehtoja kuten:

  • Sääntö 13.1f – Väärä viheriö.
  • Sääntö 16.1 – Epänormaalit kenttäolosuhteet (sisältäen kiinteän haitan).
  • Sääntö 16.2 – Vaarallisen eläimen tilanne.
  • Sääntö 17 – Estealueet.
  • Sääntö 19 – Pallo pelaamattomassa paikassa.
  • Mallipaikallissääntö kuten E-5 – Vaihtoehto lyönti ja lyöntimatkalle, kun pallo on kadonnut tai ulkona, tai F-23 – tilapäinen kiinteä haitta.

Pudottamisalueita tulisi normaalisti käyttää antamaan pelaajalle ylimääräinen vapautumismahdollisuus. Toimikunta voi kuitenkin edellyttää pelaajaa käyttämään pudottamisaluetta ainoana vapautumisvaihtoehtona lyönti ja lyöntimatka-vaihtoehdon lisäksi. Toimikunnan määrätessä pudottamisalueen käytön pakolliseksi, poistaa se kaikki muut vapautumisvaihtoehdot käytettävästä säännöstä ja tämä tulee ilmaista selvästi pelaajille.

(2)
Minne pudottamisalue tulisi sijoittaa

Toimikunnan tulisi sijoittaa pudottamisalue siten, että reiän arkkitehtuurinen haaste säilyy ja se ei olisi yleensä lähempänä reikää kuin mihin pelaaja pudottaisi pallon käyttäessään jotain käytettävän säännön vapautumisvaihtoehdoista. Esimerkiksi sijoitettaessa estealueen pudottamisaluetta se tulisi sijoittaa niin, että pelaaja joutuu mieluummin edelleen tekemisiin estealueen kanssa kuin niin, että se sijoitetaan viheriön puolelle estealuetta.

Pudottamisalueet voidaan merkitä monella eri tavalla (kuten maahan maalatulla viivalla, tiimerkeillä, paaluilla tai kyltillä) ja ne voivat olla eri muotoisia kuten ympyröitä tai neliöitä. Pudottamisalueen koko voi riippua siitä, kuinka usein sieltä lyödään ja missä se sijaitsee, mutta koon oletetaan olevan normaalisti säteeltään noin mailanmitta tai pienempi. Jos alue on maalattu, niin kyltin tai maahan maalatun merkinnän tulisi kertoa pelaajalle alueen status.

Jos pudottamisaluetta käytettään usein, voi toimikunta miettiä pudottamisalueen määrittelemistä paikallissääntöön. Esimerkiksi pudottamisalueen voi määritellä olemaan yhden mailanmitan etäisyydellä fyysisestä kohteesta kuten kyltistä tai paalusta. Tämä mahdollistaa kohteen siirtämisen ja takaa pudottamisalueen pysymisen hyvässä kunnossa.